(lohdutellen).
* Lapsi parka, älä nyt taas! Johanna, mitä sinä nyt… Olet käynyt niin kalpeaksikin ja heikon näköiseksi. Oletpa sinä toivoton tänään! * — Ajattele, ettet ollenkaan saisi häntä tavata… Silloin vasta olisi sinun syytä itkeä ja surra. Mutta nyt!… mikä hätä sinulla nyt on? Onhan kaikki käynyt paljoa paremmin kuin mitä alussa olisi voinut toivoa … eikö olekin vaan?
JOHANNA
(hymyilee heikosti).
Onhan se niinkin.
KREETA
(pahoittaen).
Ja nyt sinä lopetat!… kas noin! ja tulet pois siitä istumasta!… noin.
JOHANNA
(nousten ylös).