En jaksa enää odottaa!… Kunpa tuo juhannus jo olisi pian!… nyt heti!… tänään jo!
KREETA.
Oletpa sinä malttamaton!… * Vai tänään? — Tuo pukuko sinut noin saa pyörälle päästäsi?… Mene nyt heti muuttamaan, ennen kuin emäntä palaa. *
* JOHANNA
(ajatuksissaan).
Tänään on kaikki niin ihmeellistä … tämä puku … minä itse … hän tuolla … kaikki! — Kreeta! mahdoinko minä äsken näyttää kovin tuhmalta?… mutta minun oli mahdotonta ensimältä keksiä mitään järjellistä vastausta… Olin kuin huumaantunut … päässäni suhisi … poskiani poltti … oli vähällä, etten lattiaan vaipunut.
KREETA.
No, mitä sanot nyt?… eikö olekin mukava mies, tuo isäntä?
JOHANNA.
Niin … ajatelkaa, Kreeta!… Hän puheli minulle täydellä vakavuudella kuin aikuiselle ainakin… * Ja hän tarkoitti myös, mitä sanoi… Tunsin sen. Ajatelkaa!… Hän oli ensimäinen ihminen, joka on antanut minullekin jotain arvoa!… Minulle?… Miten kummallista!… eikö olekin? — Mahdan minä jo sentään näyttää oudosta aivan täys-ihmiseltä?… Kreeta! *