Eespäin vierivi virta, oma sen uurtama uoma, muitten ei valmiiksi luoma.
Eespäin kuohuvi koski,
jokainen pisara elää,
rientämysriemusta helää.
Eespäin järvien laineet
odotustuskaisna kovin
rientää sykkivin povin.
Eespäin meressä aallot
kulkevat riehussa myrskyn,
nostaen pinnalle tyrskyn.
Eespäin! elämän laulu aaltojen keskeltä kajaa, pisarat toistansa ajaa. —
2.
Kuinka onkaan ihanainen meri, kun se levotonna kuohuu, kiehuu esiin pohjavetten ponnistaissa, taistohaluisna sen povi riehuu.
Aaltoin kuohupäisten huminasta
kaikuu valtalaulu suuren hetken,
jolloin elämä on täyteläisin
vaeltaen vauhdikkaisen retken.
Joka aalto huutaa: joudu, joudu,
tahi paikallesi tuohon taannut!
Nyt on aika rientää riemumielin,
jos liet aikoinasi maassa maannut.
Noin sä kuohujen näät kohoavan,
elon valtalaulun kumman kuulet.
— Yllä taivas siintää sinipilvin,
puhaltavat raikkaat aamutuulet.