Elää meri, joka pisarassa piilee rantain kuvastamat taulut, piilee kaiho uusiin näkemyksiin, — puhkee vapauden valtalaulut.
3.
Käy rynnäten vaahtoharjat meren pintaa. Noin tuskien, riemujen sarjat ne vellovi rintaa.
Käy kuohuen pohjavoimat
syvänteistä.
Noin nousevat tunnon soimat,
saa muurina seistä.
Käy voimaansa villiä laulain
pisaraiset.
Noin suurta on katkoa paulain
pois langat maiset!
Käy päivähän pärskyt ne tuolla
ja hukkuu.
Noin hetkinen hehkua, kuolla
kuin kupla, mi nukkuu!
Ei kuolla, nukkua lainkaan!
Iät elää!
Iki-elämän mistä mä sainkaan?
— Meri helää!
4.
Kera aaltojen venhomme lennä, päin kaukorantaa jo ennä, josta siintävi aamun koi, pois ahtailta rantamilta sinivihreä, vilpoinen silta vie, tuuli kun ilmassa soi.
On uljasta, pelkoa vailla, lokin lentävän kulkea lailla, sydän nuorena riehahtaa. Me etsimme untemme nientä, mitään siellä ei ahdasta, pientä, kaikki kaunista, sointuisaa.