Raivommaksi syksyn myrsky
yhä yltyvi.
Voihkina ja itkuntyrsky
tienoon täyttävi.
Tänään kaikkialla tuhkaa,
mieli allapäin.
Epätoivo tulla uhkaa,
voiton saada näin.
Mutta huomenna jo jälleen raunioille vaan uusi, uhkeampi tälleen kylä raketaan.
MUUTTOLINNUT.
Kun kalpeni lehti, syysmyrsky soitteli harppuansa, pois silloin he ehti.
Yli rannan ja saaren
he lenteli kauas ja pilvihin leikkoi
niin kaunihin kaaren.
Kun täällä on lunta,
ja huurre peittävi ikkunoita,
on kuoleman unta,
niin silloin he elää
ja lempii ja riemulaulelonsa
niin herkkänä helää.
Ah noinpa jos oisi
myös ihmispololle luotu siipi,
mi kantaa voisi
pois alhosta vaivan.
Ah ollapa meilläkin tiedossamme
maa onnekas aivan! —