Hän painaa päätä aaltoihin
ja sinisilmän sulkee,
ja mieli luokse Nyyrikin
nyt rannikolle kulkee.
Ja tyttö muistaa armastaan,
mi seisoi koivun alla
ja soitti tuohitorveaan
vain äänell’ ihanalla.
Ja valkoviitta poikasen
niin kirkkahana hohti,
kun katse, hellä, haaveinen
nous’ aallon neittä kohti.
Veen immyt aaltovuoteella näin uinuu unelmissa, mut Nyyrikki se rannalla on lemmenpolttehissa.
IV.
Kukkuu kukahtaa kankahalla puussa. Huhuu huhuaa paimen salmen suussa.
Lip, lap hyppelee salmessa ne siijat. Kip, kap kahisee pihatossa piijat.
Laa, laa sointuaa heljä koivuranta. Raa, raa rasahtaa jalan alla santa.
Hei, hei
Kauko vaan
paimentaapi karjaa.
Suottapa
ainiaan
tytöt mua parjaa.
Illalla paimenta vedellä he valaa. Mutta taas kisoissa silmäilevät salaa.