I.
Jo löysin sun, oi saaren impi sorja ja kaihojeni kaunis Kyllikki. Nyt olen viittaustes nöyrä orja, ja sulon silmäykses kerjuri.
Tuo silmäykses kumman kuutamainen
oi vielä kerran minuhun se luo,
ja lemmenmalja täysi, jumalainen
vain minun yksin juodakseni suo.
Mun silmiesi säikkyä suo juoda ja uida haaveisessa katseessas. Sä taidat Ahdin sankariksi luoda ja nostaa suureksi sun sulollas.
II.
Sun silmiesi sinisessä vyössä, mun Kyllikkini kaunoinen niin karkeloi kuin kesäyössä tuo auer hellän haaveinen, mi laulaa lemmen armautta ja suven suurta suloa ja riemun täyttä rikkautta ja ikuisia iloja.
Se paltahilta sinirantain ja siimeksistä salojen käy onnen kukkasia kantain ja tuoksehia toiveiden. Siks’ silmäis siniauteretta mun aina salli katsella. Ei elä kasvi kastehetta, en minä ilman sinua.
III.
Hän soutaa tuolla aalloilla veen impi ilonkukka. ja häll¹ on silmä siintoisa ja viherjäinen tukka.
Hän soutaa suloaatoksin
ja leutomielin laulaa
ja painaa päätä aaltoihin
ja valkeaista kaulaa.