VII.
Ja kun päivin, öisinkin siintää silmihini Kyllikkini kaunoisin ja sen silmäin sini,
silloin totta mietin näin: se on tahto taivaan, että ainiaaksi jäin lemmen sulo vaivaan.
VIII.
Hentoa kyyditän kyyhkyläistä, pientä mä perhoa saattelen. Lentäös sanoma onneni häistä luokse mun äitini armaisen.
Saaren rannalta rauhaisalta
koppasin Kyllikin korjaani,
kas miten tummien kulmain alta
impeni arkana silmääpi.
Mutta mä kesytän kyyhkyläisen kanssani kauvaksi karkaamaan. Kohta on Kyllikki Lemminkäisen eikä se poies kaipaakaan.
IX.
Jo on korjassani kulta, armas pyyhyt pyydettynä, saatu kauvan kaipaeltu.
Minkä kenkiä kulutin, senpä kuljin kullan luoksi. Minkä airoja tuhosin, senpä sousin sirkun vuoksi. Minkä saarella samoilin, senpä allia ajelin.