Ja jääös hyvästi sä mettinen,
mi mettä keräät kukkasista.
Ja sulle viime kiitos leivonen
sun lauluistasi ihanista.
Myös hyvästi nyt äiti armahin,
ja veljyet ja sisarukset.
Mä vaikka vaeltelen kauvaskin,
tok' aina muistan kodin ukset.
Mä muistan kotitalon rakkahan
sen pihamaalla ruohonkorret
ja tyttö-aittani niin puhtoisan,
sen valkeaiset seinät, orret.
Oi hyvästi nyt kaikki jääkätte, ja sulo muistot saakoot meille. Nyt viljoin vieriköhön kyynele, kun kuljen kohtaloni teille.
VIII.
Kaukon tupaan astelen
yli kuulun kynnyksen.
Painuu kiinni tuvan ovi.
Mulla sykkäileepi povi.
Mikä kumma kärsimys
on mun rintan väristys.
Miksi pelkään sydäntäni?
Miksi värjyn lemmessäni?
Kuule, Kauko ojenna
mulle kätes tukeva. —
Ymmärrätkö kulta, kulta
minun sydämeni tulta?
IX.
Viherjällä niemellä on
Ahdin pieni maja.
Tänne saaret siintelee ja
metsänrannan maja.