Muuttolinnut
Kun kalpeni lehti, syysmyrsky soitteli harppuansa, — pois silloin he ehti.
Yli rannan ja saaren
he lenteli kauas ja pilvihin leikkoi
niin kaunihin kaaren. —
Kun täällä on lunta,
ja huurre peittävi ikkunoita,
on kuoleman unta,
niin siellä he elää
ja lempii, ja riemulaulelonsa
niin herkkänä helää. —
Ah noinpa jos oisi
myös ihmispololle luotuna siipi,
mi kantaa voisi
pois alhosta vaivan.
Ah oisipa meilläkin tiedossamme
maa onnekas aivan. —
Kun kurjuus ja puutos,
kiro, vaiva ja vaino paisuvat yhä,
olis ihanaa muutos,
olis hauskaa tälleen tää jättää vanha, haiseva pallo — eikä palata jälleen.