Pilviä sen torni piirtää,
komeasti kellot kaikaa,
orjain aatokset se siirtää
kohti taivahista taikaa.
Templin pyhätössä orjat
sävelissä soivan urun
taivaan unet näkee sorjat,
unhottavat maisen surun.
Unhottavat vatsan vaivan,
suonten sairaloisen lyönnin.
Mielet valtaa onni aivan
kera rippikakun syönnin.
Hartaina on kurttuposket,
kädet ristittyinä vielä.
Naisten valuu kyynelkosket
papin saarnatessa siellä:
"Ylen syönti, ylen juonti
synnin himo tääll' on paha.
Väärää myös on pahansuonti,
rikkaille siis suokaa raha.
Tyytykää ja taivahassa
tasa-arvon nähdä saatte.
Valhe asuu maailmassa,
meiltä totuus ottakaatte.
Teille jumalanne hyvyys
puuttehen ja painon antaa.
Herran aivoitusten syvyys
teidän sallivi ne kantaa."
Jatkaa pappi laverrustaan
kumaraan käy köyhä kansa,
siinä lukee rukoustaan,
siunaa sorron, sortajansa.
Vuosisadasta näin toiseen
hyssytellään mielet uneen.
Suostuu hallituskin moiseen,
näkee kansan rauhoittuneen.
Kohoo templi suuri, ylväs,
nöyryyttäjä selkäin norjain.
Järjestelmän tukipylväs,
pystytetty työllä orjain.