Rikkurien tuonti Helsinkiin
Kas alus rantaan
jo hiljaa mataa,
ja miestä siinä
on kolmesataa.
Puulaatikko ja reppu noilla
on vierahilla kulkijoilla,
Venäjän tapaan mekko yllä. —
Ne miehet tunnetahan kyllä.
Ne Suomen miesi
toi takaa meren
masennukseksi
ylpeän veren.
Puulaatikot ja reput kalkkaa,
vihaisna katukilvet pilkkaa:
"he haalii taasen 'rikkureita',
se 'isänmaallisuutta' silkkaa".
Mut katureunaa
kurttuinen karja
se tietään kulkee
kuin juhtasarja. — —
Vaan kevät-ilman tyvenessä
on jotain synkän tukehtavan.
Se painaa kuni ukkois-uhka
edellä säätä raivoavaa.
Laitakaupungin uusi kirkko
Järjestelmän tukipylväs,
nöyryyttäjä selkäin norjain,
temppeli tuo suuri, ylväs
nostettihin työllä orjain.
Raatoi työssä miesi, vaimo. —
Väsyi yksi, jatkoi toinen.
Saatihinpa tulos aimo,
rakennus niin suurenmoinen.