Ja neidot toiset ne koneillaan
punakihloja jäävät kammomaan.
— Luumylläri hurskas on pohatta,
hänen luonaan nähdähän kauheita.
Mun on nälkä
Muinaissaksalaisen tarun mukaan
Oi äiti, äiti, mun nälkä on niin, pala leipää anna, mä näännyksiin jo uuvun. — Vuotahan lapsiparka, me kylvämme jo, pian kasvaa sarka.
Kun siemen kylvetty oli vaan, yhä lapsonen huusi tuskissaan: oi äiti, äiti, sä leipää suo, mun tappaa kalvava nälkä tuo. — Polo lapseni, totu jo vuottamahan, pian huomenna viljakin leikatahan.
Kun pellolla yleni kuhilaat, laps' itki: äiti, kai palkan saat, vähän leipää, — nälkä on pienollas'; pala anna, mä kuolen raataissas'. — Rakas lapseni, varrohan, huomenna tää vilja on ensin puitava. —
Oli vilja puitu ja laareissa. —
Yhä valitti lapsonen kalpea:
oi äiti, äiti, sä leipää suo,
mun tappaa kalvava nälkä tuo.
— Rakas lapseni, vuota hetki toki,
ma jauhatan jyvät, — polo äiti hoki.
Oli jauhot koottuna säkkeihin. Huus' lapsonen huulin värjyvin: Oi äiti, äiti, mä kuolen jo, palan leipää nälkääni annatko? — Oi vuota lapseni, huomenen tullen mä uutisleivän paistan sulle. —
Oli valmis leipä, mut paareilla, makas lapsonen, kalman saaliina.