Aunuksen Okuliina
Tunnetko Okuliinan sä ja elämänsä tarun. Hän "pitsejänsä" kaupiten vaeltaa polun karun.
Hän nuorra joutui naimisiin,
heimohon veri veti,
siit' alkoi lapsisiunaus
ja puuttehetkin heti.
Puol' ilmaiseksi raatoi mies
"Venäjän herrain" töitä.
Ja Okuliina Suomehen
läks' myymään pitsilöitä.
Ol' kuorma raskas kulkijan,
kun joka vuosi melkein
uus' syntyi pieno. — Elämä
se ruhjoi pahoin elkein.
Hän usein pitsireppuineen
kymmenet peninkulmat
tallusti talvisäissäkin
ja kesti mieron pulmat.
Ol' Okuliinan rinnassa
monasti kaihon suru,
kun muistui koti kaukainen
ja pienin, kullanmuru.
Se kantajansa rinnoilta
pois vierotettiin koito,
kun kulki äidin askeleet
ylitse rajan, loitos.
Näin neljätoista lasta sai
hän. Kuusi kuolo niitti.
Ja vaivoin leipä, suolaves'
se perehelle riitti.
Näet maata heillä vähän vain:
perunapelto niukka;
ja pellavaista, ruista
voi kasvatella hiukka.