Nouse, voimasi jo havaa,
valtaa osuutes'.
Onnen uksesi sä avaa,
katko kahlehes'!
Notkuu elon pöytä, siitä ahmarit sä lyö! Elä kerjää, elä kiitä, kun on asees' työ!
AJAN LAULU
Sairas aika
Tää aika on sairas ja mieletön, sekos ihmiskunnan järki. Sydän ei, käsivars' sepä valtaan nous', ja ruudit ja miekan kärki.
On aika heikko ja tarmoton,
sen kulkua kalveten seuraan, —
Jumal' mammona ihmisen verta juo
kuin kuolevan uhriteuraan.
Ja suuri, ihana ihmisyys
miten pilkattu häväisty, lyöty,
kun miljoonat pani kahleisiin
vain harvojen herruus, hyöty!
Paha aika on. — Pääsi jos kohotat,
sudet nahkahas' iskee hampaan.
Jos nöyränä vaikenet, säästy et,
väkevämpi sun kettävi — lampaan.
Pahansuova on aika ja toiveihin
heti iskevi katse kade.
Mikä suurt' on totta ja oikeaa,
siihen tähtää jo kivisade.
Ja ihmiset sokkona kompuroi.
Käy loisto ja kurjuus rinnan. —
Noin ihmiskunta se maksaa saa
oman hulluutensa hinnan!