Takatalvi
Leikkii ilmass' syksyn ilvi, tuuli vinkuu. Taivahalla lumipilvi maahan sinkuu. Kaikkialla koleata, harmaa, kolkko elon rata.
Idän irnu metsiin uhoo
häijyt vihat.
Puita juuriin asti tuhoo,
pilloo pihat.
Lentää tupiin, ihmispoviin.
Kuolon merkit piirtää oviin.
Kalskahtaa jo kaakon kalpa,
noitain luoma.
Kätkee hyvä, säilyy halpa,
hiitten suoma.
Sydämihin kyitä ahtaa.
Korppikatse haaskaa vahtaa.
Sudet, karhut tunkee kyliin
kynsinensä.
"Mistä peitsi petoin syliin?
Elkeillensä
miten loppu langetella?" —
Sietää tuota tuumiskella.
Riehuu ilmass' syksyn ilvi,
touon jäätää.
"Miten hyinen lumipilvi
poies häätää,
miten myrsky asetella?"
Sietää tuota tuumiskella.
Tuumat toimeksi nyt pian.
Ihmisvoima
kovimmankin korjaa vian.
Sortuu soima,
tuhat sydäntä kun yössä
ponnistavi kevättyössä.
Takatalven raivotessa ponnistamme. Aurinkoa vuotellessa soihtujamme hoitelemme. Kunnes alta hangen nousee kevään valta.
28/3 1910.
Ajatarten kosto