Elolle etsii se pohjan
uuden ja oikean,
ottaa onnensa ohjan,
luo olon paremman — —
Sopusointuhun kerta päättyy etsijän tie, joskin kyyneltä, verta matkalla vuotanut lie.
Marraskuulla 1908.
Niinkuin Simson
Katso Raamatusta Tuomarein kirjan 16 luku.
Olet sortohon syösty ja lyöty ja kahlehin kaksin sä kamppia kiertää täydyt. Ja riistäjäin hyöty työs' määrää.
Sun silmies valon ja onnen he Delilan juonin vei, ryösti. — Jäykkänä jäydyt ja tarmon ja ponnen jo hukkaat.
Sun orjana raataa pitää
ja mykkänä käydä
noin keskellä piston ja pilkan.
— Mut vaiti, jo itää
kiron siemen.
Kiron siemen juurtuvi kumma
jo pohjahan poves'. —
Joit katkeran kalkin tilkan
ja vereesi tumma
iti kosto.
Sä suljet huulesi tiukkaan ja kostoa haudot, kun herjat ne silmäsi sokas' ja pilkkansa liukkaan huus' korvaas'.