Kelmeni niin monet posket,
tulvi äitein kyynelkosket.
Tuhat heitä tuleen sous'.
Vaimotkin ja vanhuksetki
Nosti kumouksen hetki,
kansa näännytetty nous'. —
Veripilvet kaartaa maata, kenkään nukkua ei saata. Oisko yöhyt ohi jo, — viime uhrit surma niittää. — — Jälkipolvi, kyllin kiittää sankareita muistatko?
1906.
Vapauden viesti
Heikkona kaikuu vapaussoitot, kahleita, muureja vastassa on. kaukana, kaukan' on huomenkoitot, — Oi, sinä kansani onneton!
Leipä ja vapaus, onni ja rauha
köyhiltä kaikki ne riistettiin.
Kuollut on rinnasta sopu se lauha,
toivekin lyöty on uuvuksiin.
Vapauden viestiä riemastavaa,
tuota, tuota me kaipaamme,
viestiä suurta mi väylät avaa,
väylät köyhälle kansalle.
Väylät auki ja muurit alas,
murskaksi kahleet kurjat nuo! —
Nouskosi kansani, vanno valas!
Tulevaisuutesi vapaaks' luo. —
Vapauden viestiä kuulla mä mielin
oi, sitä surren mä kaipailin!
Miksi? Ah, kerronko haikein kielin
kivuista kansani kallihin.
Kerronko orjista kuinka ne raataa,
iskujen viuhke ilmassa soi. —
Harmaja halla toukoja kaataa,
harvat loistossa hekkumoi.