Taistelu leivästä uhreja niittää,
riutuvi ihminen kahleisiin.
Mistäpä köyhälle iloa riittää.
Taakan alle hän painuu niin.
Kerronko, tuhat on tiellämme turmaa,
muureja, salpoja vastassa ain. —
"Vapauden viesti" — ah, sana se hurmaa.
— Heikkona meille se soipi vain.
Vapauden viestiä nostattavaa,
tuota, tuota me kaipaamme. — —
Köyhäin luokka hetkesi havaa.
Vapahaks' itsesi taistele!
Syksyllä 1907.
KÄÄNNÖKSIÄ JA MUKAILLEN SUOMENNETTUJA
LEOPOLD JACOBY.
Vapaus
Vapaus, vapaus, immeuksi, ihmesana, aihe kaunehimpain laulujen, hurma sielujen. Siin' on lumo, kauneus, elon uudistus.
Vapaus! sen kuten immen ihanan voitat ponnistuksin. Taistellen käy tie sen herkkupöytään. Tunnet, ett' on täytymys tiesi sinne löytää.
Huonon maalin valinta, hetken hupa matala kelpaa orjalle. Läpi puutteen, uhatessa kuolon, vie vapauden tie. Tunnet, että täytyy sun pyörtehesen taistelun!