Edespäin käy kunniakas matka, aatoksesi määrän suuren tapaa, olet vapaa.
Kaikki elo pyrkii kauniiseen, sinne tähtää koko maa. Vapaus on kauneus, sitä kohti kulkeissasi olet vapaa.
ARVID MÖRNE.
Tää aika
Tää aika punaist' aikaa on, kun joukko kohlut kostaa vuossatain kuluessa kärsityt. Tää aika aamun aikaa on, kun sorretut jo nostaa kätensä oikeutta vaatein nyt.
Nyt työmies ilmaa ikävöi, käy tukehtavaks' soppi. Rakennust' tekemään ei saapunut. — Nyt uusi huomen hämäröi, soi vapauden oppi. — Ja huojuvat jo vanhat kaakinpuut.
Tiilitehtaan työmiehet
Työnnämme tiilikuormia,
on kova kuumuus, käry.
Ja vaimomme käy saven sotkentaan.
Nääntyvät nuoret poikamme,
on päivät pitkään täry,
kun laituriin he raataa kuormiaan.
Ja toverimme raastaa taakkoja.
He raatain pölyssä
noin nostaa uljaan talon,
miss' sohvain samettiin
luo hohtolamppu valon,
ja jonk' on pääty ylen upea.
Mut tiilet seisoo päällekkäin,
ja talven valtaa murtaa
kautt' aikain lämpimäksi rikkaiden.
Mut meitä vihmoo vihurit,
ja rajutuiskut turtaa
talvesta asti koittoon keväimen.