Suuruus, harvat tietoviisahatkaan
Vaippaasi saa koskettaa —
Polo ihminen, kuin uskallatkaan
Suurta konsaan tavoittaa. —
Mut mä tahdon, mull' on uskallusta
Elää suuruus-unelmaa. —
Tunnen sisässäni sarastusta,
Mulle ääni kuiskuttaa:
Unelmoitse suuruutt' minuutesi,
Henkes' herkän heelmiä,
Taivaankaaren hohdett' tunteillesi
Suur' kuin taivas ollos sä!
Ongelmia.
Inehmoinen seisahtuu
Epätiedon tuulispäihin
Sekä itsekkyyden jäihin
Maat ja kansat uppoaa.
Henki, ydin uskosta
Dogmein alle haudatahan.
Harvoin lentoon lasketahan
Kipunaakaan totuutta.
Lait usein yksillen
Kaiken oikeuden jakaa,
Muutpa taistelujen takaa
Saavat siitä murenen.
Yhteiskunta ylpeilee
Istuimilla maisen mahdin,
Kenpä tarkoin taitaa tahdin
Vihdoin niille kiivennee.
Oi! Te suuret valtiaat
Oman edun haamu harmaa
Kaiken sovun jäytää, karmaa.
Inha haamu surmatkaat!
Ei! Te ootte kuuroja,
Teill' on kirkko vaippananne.
Sotavoimin laumojanne
Teill' on halu hallita.