Vilppi ja vääryys silmin julkein
kulkevat, heidän on kaikki maa.
Kerjurisauvan turvissa kulkein
saat sinä totuutta puolustaa.
Yhteiskunta on laho ja mätä,
myrkkyä kylvää vainon kyy.
Ulkona, sisällä kasvaa hätä,
kääpiöks ihminen näivettyy.
Tarvis on paljon puhdistusta,
veljet, lokahan hukkuu maa!
Tarvis suurta on uskallusta.
Veljet taistohon joutukaa!
Käykää! Elämän usvaöihin
veljeystähtönen kimmeltää.
Tuopa se kutsuu suurihin töihin,
siksi ei lepohon aikaa jää.
TYÖ.
Mukaelma.
Työn voimalla tungemme maan sydämeen ja mitoinme lakeja taivaan. Maa, avaruus meille on avoinna, miks' nääntyisimme me vaivaan? Työntekijät, etsijät totuuden me olla tahdomme, uurtaen uran ajalle vastaiselle. Me raudan aseeksi taomme, talot uljahat, korkeat nostamme, tuhat sukkulaa kätemme suistaa. Työn mahtava kaiku se seuraa meitä, ja luomisen valtava vavistus läpi maailman humuna kulkee.
Te, jotka vain syötte ja nukutte te ettekö ääniä kuule? Vait! Aallot nousevat hiljalleen, me nousemme merenä ylöspäin ja myrskyhyn puhkeamme. Työn luomisääni se ilmassa soi ja teille te rikkaat se huutaa näin: haa — yhä te nukkukaatte, te kultavuorilla levätkää, työn voimat ne nousee ja myllertää. Me maailman uudeksi luomme?
Me aivoilla, raajoilla työskellen työnsankarit olla tahdomme! Ylös katsehet vastaisuuteen! Hei korkeelle aateluuskilpemme työn kilpi kirkas ja kunniakas sä päivänhelossa välky! —
Me sadulla, laululla loihtia maan kaunihiks' suloksi voimme. Kun liikkui taltta ja sivellin, kuvat ihanat ilmi me loimme. Maan kamaraan lapion iskemme sen auralla, kuokalla muokkaamme, näin elämän valloitamme — ja kuljemme sankkana joukkona työn.