Maltu, vanhain neuvoja nuori miesi kuule, seuraa. Karta ajan aatteita villihenget niissä meuraa.
Marx ja kassalle semminkin
eivät Suomenmaahan sovi.
Maltin kautta varmimmin
täällä virkahan vie ovi.
Aasi kultasäkkeineen
kiipee vuoren korkeimmankin
muista se ja hiljalleen
kukkarohos kultaa hanki.
Ihanteet — haa — jätä jo
usko kertomaani kaskuun,
muutoin koituu turmio,
tyhmyrien pääset laskuun.
Maltti. Astu valtaan. Näin tilaisuutt' ei aina satu. — Mitäs tuosta jälkeespäin joskin jääpi ruma latu.
AJAN KUVIA
AJAN LAULU.
Ajan hengetär sairas on, elämä kansoille kiusaksi muuttuu. Päiv' on loistoton, ihmiset ihanteita, uskoa puuttuu.
Ajan hengetär sairastaa, tuskainen hällä on sykintä suonen, ruumista väristää kylmyys tuonen, rinnassa poltto ja avoissa huume, silmissä lieskat ja ohimoilla kuume, taudin on kamppaus ankara.
Maata kattavi kalman hämäryys, riehuvi verinen sotien soihtu, kuollut on rauhan kantelon loihtu, sovinnon sävelet ja suvinen sulo, laulelen lauhat, välkkehet veen. — Sydämen mailla on kulkenut kulo, ihminen harhaa murheineen, synkkä, synkkä on syys.