Työpöytäni sijaitsee siten, että näen esimieheni komean profiilin, kun vain viitsin nostaa pääni ja venyttää kaulaani kolme senttiä. Harvoin teen sen. Osaan L. Kr:n siksi hyvin ulkoa. Nyt en malttanut malttaessanikaan olla venyttämättä kaulaani. L. Kr. parka! Hän oli kalpea. Pohmelo ja petollinen vaimo olivat imeneet veren pois poskilta. Kulmien välissä oli syvä ryppy. Mahtoi olla raskasta hänenkaltaiselleen itserakkaalle luonteelle nähdä vaimonsa pitävän toista miestä parempana. »Oppia ikä kaikki.» Olen siksi ilkeä, että täydestä sydämestäni suon hänelle tämän nöyryytyksen. Maailman edessä mulistan silmäni nurin ja osaaottavana huokaan: »Maisteri Äyrämö parka, rukka, raiska!»
Hölytään Siirilässä paljon muutakin. Kahvipannut porisevat, kielet kilisevät.
Nuori insinööri Ekberg muuttaa paikkakunnalta pois. Väitetään hänen naamiaisissa suudelleen isännöitsijän rouvaa. Tämä tietysti joutui hyvässä järjestyksessä isännöitsijän korviin. Perhekohtaus kolmessa näytöksessä: I. Mies syyttää vaimoaan. II. Vaimo peseytyy liljan valkeaksi syyttäen nuorta miestä ryöväriksi. III. Nuori mies saa potkut.
Konttoristi Jaatinen kuuluu myös vannottavan nuorella rouvallaan kerran päivässä, ettei kukaan vieras ole rouvaa naamiaisissa sormipaukullaankaan nykäissyt. Mies ei usko sittenkään. Rouva laihtuu ja on onneton.
Pappi on huhujen mukaan antanut veljellisen selkäsaunan sisarelleen. Tämä oli näet veljen kielloista piittaamatta mennyt filistealaisten kemuihin. Sisar on matkustanut pois paikkakunnalta.
Siirilä on siiriläläisten mielestä maailmankaikkeuden keskipiste.
32.
Herra Asser Äyrämö tahtoo avioeroa.
»Jaa», sanoi rouva Aho-Äyrämö kirjeellisesti, »sen tulet saamaan heti, kun lasket käteeni 500,000 mk.»
Mitä L. Kr. tähän vastasi, siitä ei ole Siirilän historiassa säilynyt suullisia eikä kirjallisia tietoja. Jos L. Kr. olisi pyykkimuijan sukua edes kolmannessakaan polvessa, uskoisin hänen vastanneen vaimolleen: