»Etkö ole utelias tietämään miksi?»
»Sanottehan sen utelemattakin.»
»Maisteri oli tavannut rouvansa kotona rakastelemasta erään oudon miehen kanssa, jonka rouva oli kutsunut naamiaisiin. He olivat jo hävinneet naamiaisten alussa pois seuratalolta, vaikk'ei sitä kukaan huomannut. Pahaksi onneksi eivät rakastavaiset muistaneet seurata ajan kulua, ja niin yllätti aviomies vaimonsa rakastajan sylistä. Armotta oli ajanut molemmat ulos.»
»Mistä te sen jo tiedätte?»
»Äyrämön palvelija oli herännyt huutoon, itkuun ja ampumiseen. Hän luuli talossa olevan varkaita. Hätäpäissään hän juoksi naapureita apuun hakemaan.»
»Kuka ampui?»
»Sitä ei tiedetä. Kun naapurit uskalsivat mennä varkaita karkoittamaan, tapasivat he maisterin yksin kotona. Hän oli ollut niin raivostunut, että varkaiden karkoittajat kiittivät kauppojaan päästessään ehjin nahoin pois hänen kynsistään.»
»Mistä tiedätte varmasti hänen ajaneen rouvansa pois kotoa?»
»Rouva Aho-Äyrämö pakeni rakastajansa kanssa majataloon. Siellä he ovat vielä nytkin. Päiväjunassa matkustavat Helsinkiin.»
Puhetta olisi piisannut ties minne saakka, mutta konttoripäällikkö astui huoneeseen. Pakinoivat painuivat töihin.