»Illalla kävin.»
»Mitä näyteltiin?»
»Kaino rakastelija», vastasin empimättä. Olin päntännyt »Karjalan» ulkomuistitiedoksi. L. Kr. ei vaivannut minua muilla päiväntapahtumia koskevilla kysymyksillä.
»Millaista oli häissä?» kysyi hän sentään, ettei näyttäisi epäkohteliaalta. Minä lohkaisin hänelle muutamia hyviä juttuja, jotka lienevät joskus tapahtuneet tai tulevaisuudessa tapahtunevat. En tiedä, kuunteliko L. Kr. ollenkaan juttujani. Minusta hän näytti nukkuvan komean pystykauluksensa sisässä. Kyytimies ainakin kuunteli.
Konttorissa olivat kaikki odottamattoman virkeitä. Naisisto otti minut avosylin vastaan. Valmistauduin valehtelemaan ummet ja lammet.
»Varpu, Varpu, tiedätkö, mitä on tapahtunut?»
»Teillä oli hurmaavaa naamiaisissa.»
»Ei, ei! Konttoripäällikkö on ajanut rouvansa pois kotoaan.»
Olen tottunut yllätyksiin elämäni kirjavina kuukausina. En hämmästyisi, vaikka maa hetkeksi luiskahtaisi jalkojeni alta.
»Vai niin.»