»Jos herra konttoripäällikkö sallii, pidän edelleenkin paikkani Siirilän tehtaan konttorissa. Toinen tällainen kohtaus pakottaa minut vaihtamaan paikkaa», sanoin rannalle päästyämme.
»Olkaa huoletta, neiti. En rukoile ketään kahdesti.» Hän otti kiukkuisena keppinsä ja hattunsa.
Tien mutkassa hän vilkaisi taakseen, enkö sittenkin osoittanut katumuksen oireita. Katselimme toisiamme. Kumpikaan ei askelella lyhentänyt välimatkaa. L. Kr. kääntyi. Hävisi kukkivan pihlajan taa.
Mitäpä kertoisin itsestäni ja tunteistani? Meitä on tuhansia naisia, jotka olemme samat tuskat kärsineet, ja niiden, joille rakkaudenonni on ollut myötäsukainen, ei tarvitse meidän kärsimyksillämme herkutella tai niitä sääliä. Me olemme ilkeitä, kovia vanhojapiikoja, jotka oomme maailmassa liikoja.
»Tapauksesta» on nyt kaksi viikkoa. Minulla on huonetoveri, kätilö. Oikein sievä ja hauska tyttö. Meillä käy nyt paljon nuoria poikia ja tyttöjä. Täytyy olla iloinen ja irti maasta!
34.
Elinkeinot ovat monet.
Rouva Aho (Äyrämö on hänen täytynyt pyyhkiä pois nimestään) on nyt laillisesti erossa ensimmäisestä miehestään. Ero tuotti hänelle vain 75,000 mk. Jos maisteri Äyrämö olisi eroa vielä viivytellyt, olisi hän loppujen lopuksi päässyt ilmaiseksi koko jutusta.
Rouvalla oli heti uudet pihdit tulessa. Heti eron tapahduttua hän meni kihloihin erään helsinkiläisen Liikemiehen kanssa.
Liikemies nautti onnestansa.