Hei, porolipeässä keitetty pyykkiämmän sisu, älä mene karkuun! Nyt sinua tarvitaan.
9.
»Varpu! Varpu Vapaa! Näenkö oikein? Sinä todella täällä! Kuinka tavattoman hauskaa! Sinäkö asutkin seinämme takana? Miksi et ole tullut luokseni? Nyt sinun täytyy heti lähteä. Tunnethan mieheni! Hän on esimiehesi. Varpu-kulta, kuinka hauskaa tavata tuttu tuntemattomassa kylässä.»
»Lähde sinä ensin minun kotiani katsomaan», ehdotin, sillä tahdoin saada Sadun olemaan vaiti menneisyydestäni. Hän ei taipunut. Käsipuolesta hän talutti minut miehensä eteen.
»Asser, miksi et ole kertonut kuka asuu seinämme takana?» heläytti nuori rouva miehelleen.
»Anteeksi, ystäväni, en pitänyt sitä niin tärkeänä.»
»Ah, Asser, tiedätkö, että Varpu ja minä olemme kasvinkumppanit, leikkitoverit, koulutoverit, ystävät.»
»Neiti Vapaa ei ole koskaan sitä maininnut »
»Herra ei ole koskaan minulle puhunut rouvastaan, niin on jäänyt asia mainitsematta.»
»Neiti, herra! Miten hirveän juhlallista! Varpu ja Asser, ettekö voisi sinutella toisianne? Minun tähteni!»