Ja niinkuin Saara oli Aabrahamille alamainen ja kutsui häntä herraksi, niin Satu oli L. Kr:lle alamainen.
»Satu, tuo pari puhdasta nenäliinaa!» »Satu, haepa tohvelini sängyn alta!» »Satu, ojennapa Helsingin Sanomat!» »Satu, harjaa päällystakkiin!» »Satu, nappi luiskahti paidan hihasta!» »Satu, ojenna tänne kuulotorvi!» J.n.e.! J.n.e.! Siinä on koko liuta niitä pikku palveluksia, jotka tekevät avioliiton niin miellyttäväksi.
Satu sanoo ehkä kerran kuussa L. Kr:lle:
»Asser, ole ystävällinen ja ojenna virkkuukeräni. Se vierähti tuolisi alle.»
Sanomalehteen hukkunut E. Kr. vastaa hermostuneesti:
»Etkö voi olla edes silmänräpäystä hiljaa.»
Tai lyhyesti:
»Ota itse!»
Tai vielä lyhyemmin:
»Mm!»