»On synti, että kaltaisesi nainen istuu homehtumassa konttorissa.
Kodissa, lasten parissa, on sinun paikkasi.»
»Se ei luullakseni ole minun syntini. Nuoret miehet laskekoot sen kontolleen!»
Jos minulla olisi ollut aavistuskaan niistä hauteista, jotka hän oli sielussaan keittänyt, en olisi puhunut noin vaarallisesti. Isukko pyyhki näet heti synnin pois omalta kontoltaan pyytää paukauttamalla minua rakkaaksi insinöörinrouva Leimuksi. Hän oli vielä niin tosissaan, että kaljukin oli punainen.
»Ei käy päinsä», vastasin jyrkästi. »Sinä olet hyvä mies, liian hyvä minulle. Mutta en mene koskaan naimisiin, vaikka mies eteeni suoraan taivaasta tipahtaisi.»
»Oletko ehkä onnettomasti rakastunut?»
»Näytänkö todella kuihtuvalta rakkaustautiselta?»
»Et. Olet kuin pihlajanmarjaterttu pääsi päällä, kaunis ja elämää uhkuva. Jos et ole rakastunut, miksi et sitten mene naimisiin?»
»Siksi juuri, että en ole rakastunut.»
»Onko se totta?»
»Totta.»