»Sano, ettet tiedä! Eiväthän yläluokkalaiset alaluokkalaisten historiaa tunne. Itse voit valehdella sukusi kreiveiksi, kuten olet tehnytkin. En oio niitä, päinvastoin. Mutta jos halvennat minua, kuten äsken aloit, niin armotta maksan samalla mitalla. Onko selvä?»
»Selvä.»
»Kuule, et miehellesikään saa kertoa. Jos hän pienelläkään eleellä osoittaa tietävänsä jotain sopimatonta minusta, niin on hän heti saava tietää, että hänellä on kunnia lukea tuomarilliseen sukuunsa lapsen… No, vaikenen. Meidän on parasta, meidän valehtelijain, olla ystäviä.»
Rouva Brunin tulo keskeytti kiintoisan keskustelumme.
»Taisitte sentään tuntea toisenne?» kysyi hän.
Aurinkoinen hymy valahti rouva Aho-Äyrämön pingotetulle naamalle.
»Toki minä Varpun tunnen. Hän on vain niin muuttunut viime näkemästä, etten heti muistanut.»
Me joimme sulassa »ystävyydessä» kahvia.
22.
Jälleen aviollisia vuorokeskusteluja.