Jo muisti.
»Ah niin, teidäthän pantiin pois toimestanne sen kenkävarkausjutun yhteydessä.»
Rouva Brun oli onneksi pujahtanut lastenkamariin katsomaan, oliko sieltä kuuluvassa ankarassa kolinassa tapahtunut vahinkojakin.
»Sotket minut väärään henkilöön, hyvä rouva! Varas oli serkkusi, äitisi sisaren tytär, joka nykyisin lienee vankilassa lapsenmur…»
»Panetko suusi kiinni!» rouva Aho-Äyrämö kierrähti kauhistuneena vilkuilemaan ympärilleen.
»Kuulehan, Aina-Siviä, pidän suuni mielelläni kiinni, jos sinäkin pidät. Auta armias, jos siiriläläiset saavat tietää, että äitini oli pyykkiakka, isäni kapinoitsija, niin samana päivänä kuulutan joka kiveltä, joka mättäältä mäkätän, ettet ole parempaa sukua sinäkään. Äitisi on ollut piikatyttö, isäsi tukkijätkä. Sukusi on hyvin kirjava vielä tänäkin päivänä. Oletko ymmärtänyt?»
Rouva Aho-Äyrämö, jolla oli samanlainen heikkous kuulua hienoon ja vanhaan sukuun kuin minullakin, tuijotti huulet valkeina minuun.
»Mitä minun pitää tehdä?»
»Vaieta kauniisti. Olen sepittänyt itselleni suvun, jota sinä et tunne.»
»Jos joku kysyy?»