Olimme Sadun kanssa ystävät edelleenkin. Niinpä hän pyysi minua
huolehtimaan lapsistaan, kun hän ei itse sitä enää voinut tehdä.
Lupasin.
Nyt on tämä lupaukseni käynyt minulle raskaaksi.
Kuten tiedätte, on lasten isänäiti, rouva Äyrämö, äskettäin kuollut, ja lapset joutuivat tänne äitipuolensa hoitoon.
Rouva Aina-Siviä Äyrämö ei ole hyvä äitipuoli. Asun herrasväki Äyrämön kanssa samassa talossa ja voin selvästi huoneihini kuulla tapauksia seinäni takaa.
Kun maisteri Äyrämö on kotosalla, on lapsilla siedettävä olo. Kun maisteri on poissa, näyttelee rouva syöjättären osaa. Lapsi-raukat pelkäävät äitipuoltaan ja pakenevat. Pari palvelijaa on saanut lähtöpassit, kun ovat uskaltaneet suojella lapsia rouvan »kasvatustoimenpiteiltä».
En tahdo ollenkaan tässä mainita siitä erimielisyydestä, mikä herralla
ja rouvalla on lapsista.
Niin hunajaisia kuin rouva Äyrämön puheet Sadusta ja tämän lapsista
ovatkin, ovat ne valheita. Hän vihaa heitä.
Voitte uskoa, hyvä rouva, että äärimmäinen hätä on pakottanut minut
turvautumaan tähän keinoon.
En jaksa nähdä lasten pelkoa ja hätää. Lupaukseni painaa kivenä
mieltäni.
Te ymmärrätte minut, hyvä rouva. En voi sotkeutua muuten mitenkään vieraan perheen asioihin. Rouva Äyrämö on jo ilman sitäkin vihainen minulle, kun lapset ovat kiintyneet minuun. Nykyisin hän ei salli lasten tulla ollenkaan luokseni.