En viitsi tähän valheitani ikuistaa.
"Niin maailma täynnä on vilppiä,
kovin usein oon huomannut sen.
Se rikkaita, köyhiä kahlehtii.
Mistä uskotun löytänen?"
Tämä värssy ei ole minun neroni tuote. Se vain putkahti esiin muististani sopivaksi ja aatteelliseksi peräkaneetiksi tähän vaatimattomaan tekstiin.
29.
Jäljennän tähän kirjeen, jonka tänään pitkän mietinnän ja harkinnan jälkeen vien postivaunun kylkeen. Kolmen kilometrin kävelymatka edestakaisin edistää terveyttä, siksi en jätä kirjettä parinkymmenen askelen päässä olevaan postilaatikkoon.
Siirilä, 3 p. jouluk. 192..
Tohtorinrouva Friberg.
Suokaa anteeksi, hyvä rouva, että rohkenen vaivata Teitä. Asiani on tärkeä, siksi katson sen voivani tehdä.
Ettei tämän kirjoittajan nimi tuottaisi Teille turhaa muistelemista, ilmoitan kuka olen. Te muistatte kai sen pienen tytön, joka leikki puutarhassa Sadun kanssa. Saman tytön Te koulutitte ja myöhemmin toimititte hänelle paikan Ahon liikkeeseen. Se tyttö olen minä, Varpu Vapaa.
Kohtalon oikku lennätti minut Siirilään. Seurustelin paljon Sadun kanssa. Te ette sitä tietänyt, sillä pyysin Satua, ettei hän kertoisi minusta Teille. Miksi? En voi sitä tässä kertoa.