»Mitähän jos menisimme ensiksi Espilään aamiaiselle?»
»Kiitos. Valitettavasti olen luvannut heti mennä tuttavani luo.»
»Päivälliselle voit ainakin tulla?»
»Kiitos!…»
Onneksi työntäytyi seuraavasta kopista ulos käytävän täyttävä herra. Tämän elävän barrikadin selän turvissa otin matkalaukkuni. Asemalla hävisin sinne, minne on miehiltä pääsy kielletty.
Matkaani jatkoin aamujunassa Siirilään. Viipurissa minulla ei ole minkäänkarvaisia tuttavia.
»Missä herra konttoripäällikkö piileksii?» kyselin viattomana työtovereiltani, kun puolenpäivän aikana menin konttoriin itseäni näyttämään.
»Anoppi-muoriaan meni tervehtimään, rouvaansa kotia noutamaan», vastasi konttorin sekakuoro.
»Vai niin!»
»Alapa nyt kertoa Helsingin kuulumisia. Koponen on v. t. konttoripäällikkö. Hänestä ei huoli piitata mitään!»