»Tapasitkos rouvasi?» höyrysi kysymys hammasrivini takana. Äänekäs kysymykseni sentään kuului vain: »Onko Aina-Siviä mukana?»
L. Kr. kaiveli taskujaan kuin hakien jotakin olematonta esinettä.
»Ei. Hän meni käymään kotonaan Uuhimäellä.»
»Vai niin.» Käänsin selkäni ja katselin vanhaa Viipuria, johon parhaillaan porhalsimme.
»Oikeastaan vaimoni ei tiedä tästä matkastani mitään», selitti E. Kr. epäkohteliaalle selälleni.
»Vai niin.»
»Sinä kai jatkat matkaa aamujunassa Siirilään?»
»En. Ajattelin mennä vasta iltajunassa.»
»Sitten voimme matkustaa yhtä matkaa. Iltajunassa minäkin menen.»
»Ehkä.»