Tyrkkään ukkoa rintaan ja lähden kapuamaan ylös omistuskirjoituksetta.
Ukko parkaisee. Joku lähtee heti perässäni kiipeämään. Ukko tietenkin. Menen edellä huimaa vauhtia. Mutta vaikka menen sellaista kyytiä, että portaat vilkkavat, en pääse paljoakaan kohoamaan.
Nyt se tarttuu kantapäähäni. Puristan käteni tiukasti astimen ympärille. Kenkä luiskahtaa jalastani.
»Liisa, Liisa! Tule heti alas!»
Korpinenhan se on.
»Hellitä heti jalkani irti, tai potkaisen!»
»Katso, kuka sinua tuolla alhaalla odottaa!»
Kiukkuinen vahtimestari, kukas muu. Käännyn kuitenkin ja vilkaisen alas.
»Ah! Riemu värisyttää ruumistani. Siellä on Martti, oma Marttini, rukoilevana, lempivänä! Käteni vapisevat, luiskahtavat irti! Putoan! Ah!
Alhaalla avautuu syli.