Kello kilahti kolmannen kerran. Liikaväki valui näyttämöltä pois.
Kolisten kohosi esirippu.
Ensimmäinen näytös meni kommelluksitta. Toisessa näytöksessä Kaisa kaasi pesupunkkansa sisällyksen lattialle, niin että Harrin piha muuttui vesilammikoksi. Väliajalla täytyi hakea luuttu ja pyyhkiä koko piha. Kuiskaaja-paran uudet housut tahriutuivat. Kolmas näytös meni loistavasti. Yleisö oli vallan haltioissaan. Villitys tarttui meihinkin. Kolme kertaa yleisö kutsui Jussin ja Liisan nähtäväkseen.
»Neiti Harju! Missä opettajatar on? — Jassoo. Mutta tehän vasta taiteilija olette! Kuulkaapa, näyttämö teidän työmaanne on eikä luokka.» Apteekkari oli aivan innostunut selittämään minulle kykyjäni.
»Näyttelihän Jussikin hyvin», huomautin.
»Nojaa! Rakastelu meni aivan mallikelpoisesti. Kuulkaahan, neiti! Miksi ette ole antautunut näyttelijättäreksi? Uskokaa minua, teillä on siihen kaikki edellytykset!»
Tuo kaikki oli palsamia itserakkaudelleni. Kokoilin tavaroitani kiitoslaulujen kaikuessa korvissani. Olin taivaallisen iloinen. Mutta taivaallisesta ilosta tulee tavallisesti heitetyksi armotta kovalle kamaralle.
Olin aikeissa mennä hakemaan nenäliinaa takkini taskusta, kun kuulin näyttämön pimeästä nurkasta kuisketta.
»Minua aivan syljetti. Viitsivätkin kaikkien nähden rakastella. Tohtori aivan ahmi silmillään opettajattaren. Näitkö, millä riemulla hän koppasi hänet syliinsä?»
»Näinhän toki. Tiedätkö?» Hyvin salaperäisellä äänellä: »Koulun Ester olisi jo varmasti tohtorin kanssa naimisissa, jos opettajatar ei olisi tullut väliin. Mutta mustasukkainen kuuluu opettajatarkin olevan Esterille. Korkean kuusen latvasta oli hypännyt maahan, kun oli tavannut tohtorin Esterin kanssa hiihtelemässä. Ester itse kertoi.»
»Se on niitä Esterin juttuja!»