»Hän ei ole mikään nauta.»
»Sinä siis todella hylkäät minut?»
»En voi myydä itseäni, ja sitäpaitsi, et kai haluakaan itsellesi sellaista vaimoa, joka rakastaa toista miestä.»
Hän ei virkkanut mitään, avasi vain ikkunan ja tuijotti kevätöisille lakeuksille. Näin hänen selkänsä ja tunsin, että tuska repi hänenkin sydäntään, jos repi minunkin. Lohduttelin itseäni ajatuksella, että hänenkaltaisensa mies pian unohtaa kipunsa. Ensi keväänä tai jo syksyllä hänellä on uusi. Miehet ovat miehiä, paremmatkin, joista ei sellaista voisi edes uskoakaan.
»Sinä rakastat Martti Roinetta. Eikö niin?»
Ei ole lainkaan hauskaa nähdä elämänsä suurinta salaisuutta kankaalle temmattuna. Väkisinkin siinä värähtää.
»Olen todellakin oikea hölmö, kun en sitä heti huomannut. Jouluna epäilin jotakin sellaista, sillä et ollut kaltaisesi hänen seurassaan. Sitten unohdin koko tapauksen ja luulin voivani lyödä hänet laudalta.»
Mitäpä osasin sanoa. Olin iloinen, kun näin hänen vihdoinkin menevän eteiseen ja pukevan päällysvaatteet ylleen.
»Kuule», juoksin hänen jäljestään, »lupaa, ettet kerro hänelle tätä».
»Miksi?»