»Toivot ovat turhia. Olen koevuosilla enkä ole tehnyt virkavirhettä.»
»Mutta kylällä puhutaan…»
Oikaisin selkäni ja rupesin tuijottamaan ukkoa niin kuninkaallisesti kuin osasin. Tämä ei kestänyt sitä, vaan kääntyi silmäilemään sikariaan.
»Sitäpaitsi annoitte minulle niin huonon todistuksen, että katson parhaaksi jäädä tänne siihen asti, kunnes annatte paremman.» Käänsin selkäni ja menin tieheni.
Rauha pillahti itkemään, kun näki todistukseni, ja aviomies kiroili kuin savottalainen. Sain riippua kaikin voimin hänen takkinsa liepeissä, ettei hän rynnännyt häiritsemään ukkojen sadattelua röyhkeän käytökseni johdosta.
»Tämä on Iipon työtä. Se lurjus, en paremmin sano, tekee aina kuten muija ja tytär määräävät. Tällaisella todistuksella et saa ikinä kunnollista paikkaa.»
»Älkää surko, hyvät ystävät, minulla on jo paikka!» Sitten kerroin heille kohtaukseni johtokunnan kanssa ja vannotin heitä pitämään omina tietomaan uuden paikkani. Hämmästytän vähän latomereläisiä.
Toukokuun 22 p.
Minä en tiedä, seisonko vai istunko, nukunko vai olenko hereillä, mutta niin iloinen ja onnellinen olen, että hihhei vaan!
Minä olen morsian!