Vedin sormuksen taskustani ja näytin sitä.
»Minulla on jo paikka. Tarkempia tietoja saatte illalla viiden jälkeen, jolloin toivon näkeväni johtokunnan luonani kahvilla. Siis näkemiin!»
Jätin ukot haukkomaan ilmaa keuhkoihinsa ja juoksin ulos.
Korpinen käveli pihalla pää painuksissa. Menin hänen luokseen ja pujotin käteni hänen kainaloonsa. Rouva ja neiti Iippo näkyivät tirkistävän uutimien takaa.
»Miltä näytän?»
»Salamalta, kultaseni.»
»Olipa hyvä! Jos olisit sanonut minun näyttävän opettajattarelta, niin olisit saanut korvapuustin.»
»Eihän se olisi ollut ensimmäinen kerta.»
Ah niin. En tahdo lainkaan muistaa, että olen polkaissut rikki hänen sydämensä. Mutta hänellähän on hallussaan kaikki ropit ja tipat, käyttäköön niitä!
Jos aamupäivä oli elämisen arvoinen, oli iltapäivä sitäkin enemmän. Ystävät ja ei-ystävät riensivät kilvan opettajattaren jäähyväiskekkereihin, joista huhu tietysti oli kertonut muodostuvan kihlajaiset. Rouva ja neiti Iippo olivat mustissa. (Eivät he lähtöäni surreet, vaan kihlaustani.) Hosio ja muut neitoset loistivat sentään värikkäinä.