Ihmiset vilkuilivat sormiini. (Sormus oli taskussa.) Naiset sihisivät uteliaisuudesta. Itse tunsin olevani kuin vesi kiehuvassa kattilassa.
Rouvat olivat ottamassa kahvia, kun Korpinen tuli luokseni.
»Nyt heitän pommin», kuiskasi hän.
Kukapa ei sävähtäisi punaiseksi vähää ennen kihlausuutisensa räjähtämistä. Kaikkien silmät polttelivat meitä. Martti seisoi takanani muina miehinä.
Korpinen rykäisi. Sitten se veitikka piti pitkän puheen minulle. En muista läheskään kaikkea, mitä hän sanoi, mutta onnistuneesti hän letkautteli läsnäolevaa seurakuntaa ja etenkin naisväkeä.
»Ja nyt, kun rakastettu opettajattaremme muuttaa pois paikkakunnaltamme, missä häntä on niin erinomaisen hyvin ymmärretty, on hän antanut minun mieluisaksi velvollisuudekseni ilmoittaa, että hän on tänään mennyt kihloihin… (Järkyttävä tauko. Ei kukaan hengittänyt.). koulutoverini, filosofiantohtori Martti Roineen kanssa.»
Ooo! Ooo! Ooo!
En ole elämäni pitkinä päivinä ollut niin juhlittu. Kaikki olivat pelkkää päivänpaistetta ja siirappia. Rouva Iippo oli itse herttaisuus, ja kaikki neitoset syleilivät minua (kiitokseksi, kun jätin Korpisen heille).
Minua syljetti.
Viimeinen vieras oli Korpinen.