Iippoa harmitti, ja taisipa harmittaakin kelpo tavalla. Emintimäni valtakausi on elämässäni loppunut, ja Iippoa en ainakaan hyväksy sen uudeksi diktaattoriksi.
»Mitenkä sen voisi muuten järjestää?»
(Nauta!)
»Voimmehan ottaa luokkajaon!» Nyt vasta uskalsi Berglund suunsa avata.
Kannatin lämpimästi tätä »jaloa» aatetta.
»Koska sitä haluatte, niin sopiihan se minullekin», myöntyi Iippo.
»Mutta sitten kai saanen ottaa haltuuni ensimmäisen osaston?»
»Tietysti johtajalla on valintavapaus», myönsi Berglund, ja minä säestin.
Ukkeli ei jäänyt tämän päätöksen jälkeen sekunniksikaan enää seuraamme, vaan meni käytävään, joka samalla oli koulun rukous- ja juhlasali, ja paiskasi oven kiinni, että ikkunat seinällä helästivät.
»Taisi suuttua?»
»Kovasti, neiti kulta. Vaikka hän kotonaan onkin nöyrä puoliso, niin on hän koulussa itsevaltainen johtaja. Oli kovin ikävää, että heti aluksi suututitte hänet. Hän on pitkävihainen», ilmoitti Berglund.
»Ikävämpää olisi ollut korjata iltakaudet vihkoja. Mitenkä me sovimme jäljelläolevista osastoista?» tiedustelin.