»Mutta minä en hyväksy sellaista vanhaa tapaa, joka yhden niskoille kokoaa kaikki vihkotyöt ja toisen niistä vapauttaa kokonaan.»
»Opettihan viimevuotinenkin neiti tämän työsuunnitelman mukaan.»
Johtaja ei ollut kuulevinaankaan huomautustani vihkojenkorjauksesta.
Berglund nauraa virnisteli hyväksyvästi esimiehen selän takana. Neiti
Tuomikoski katseli kauhistuneena minua, kun uskalsin noin siekailematta
pitää puoliani.
»Viimevuotinen neiti ja minä olemme kaksi eri asiaa, opettaja hyvä.»
»Aivan niin, aivan niin. Mutta jos neiti nyt kuitenkin ottaisi. ottaisi…, niin pääsisimme vähällä koko asiasta.»
»Kyllähän opettaja Iippo pääsisi vähällä, sen sijaan minä saisin koko lailla enemmän työtä kuin mikä on oikein ja kohtuullista.»
»Noo, nuorilla saa ollakin vähän enemmän puuhaa. Eikä niistä vihkoista niin suurta puuhaa ole kuin neiti näyttää luulevan. Tunnitkin ovat helppoja, istuu vain itse ja antaa lasten kirjoittaa.»
»No, sittenhän johtaja voi itse ottaakin nämä minulle kuuluvat aineet.
Minä kyllä suostun mielelläni vaihtokauppaan.»
Menipä ukilta kynnet päähän.
»Katsokaas, neiti! Seikka on sellainen, ettei sekään oikein sovi. Minulla on yhtä ja toista hommaa aina iltaisin. Maatilani vaatii välttämättä isännän läsnäoloa. Silloin jää vihkotyö väkisinkin sivuseikaksi.»
»Kyllä minä sen ymmärrän, mutta se on juuri sellainen seikka, joka ei liikuta minua lainkaan. Minä korjaan yhden luokan kaikki vihot, mutta yhtään ainoata vihkoa sen yli en korjaa. Johtaja järjestää vain sen mukaan opetustyön.»