Tänään on koulussa vain järjestelyä. Yhdeltä pääsivät lapset kotiinsa. Minun luokallani on neljäkymmentäkolme oppilasta ja niistä kaksikymmentäviisi tyttöä. On vanhanpiian taimia!
Samana päivänä klo 9 ip.
Tulin juuri saunasta. Saunan ja tuoreen vihdan (täälläpäin sanotaan vastaa vihdaksi) tuoksu lemuaa vielä sieraimissani. Olen väsynyt, mutta siitä huolimatta haluan pitää hetken aikaa »varaventtiiliäni» auki.
Olin kirjoittamassa täyttä kyytiä muistiin tämänpäiväisiä elämyksiä, kun Tuomikoski ja Berglund keskeyttivät sen vierailullaan.
Lienee paikallaan muutamalla lauseella tutustuttaa päiväkirjakin näihin henkilöihin, joiden kanssa joudun alituisesti kosketuksiin.
Neiti Tuomikoskea katsellessani johtuu minulle väkisinkin mieleen J. Juteinin sanat: »Luonnossa on lempeyttä, sydämessä siveyttä.» Hän on vaalea kuin rieskamaito, ja hiukset ovat isot ja keltaiset. (Kunpa hän ei vain niitä niin hirveän kireälle kampaisi!) Hänen hymystään pidän. Se on ystävällinen ja herättää luottamusta. Nuoreksi ihmiseksi (luultavasti hän on ikäiseni) hän käyttää liian vanhanaikaisia pukuja.
Berglund on komea mies ja voisi käydä herkälle naissydämelle vaaralliseksikin, jollei hän olisi niin vietävän nahjusmainen. Johtaja Iippo saa menetellä hänen kanssaan niinkuin hyväksi näkee. Mies poloinen maksaisi vaikka rahassa saadakseen elää sovussa lähimmäistensä kanssa. Hän ei varmastikaan uskalla sanoa poikkipuolista sanaa kenellekään. Minun tämänaamuista urhoollisuuttani hän kovasti ihaili, vaikka ei uskaltanutkaan tulla avukseni. Iloinen hän on ja puhelias. Leikkipuhe sujuu mainiosti. Hän on ollut merillä ennen ja on vasta kolmatta vuotta opettajana. Ikää en viitsinyt kysyä. Laskujeni mukaan, jotka tein hänen ulkomuotonsa perusteella, pitäisi hänen olla siinä kahdenkymmenenseitsemän vaiheilla.
Molemmat, sekä Berglund että Tuomikoski, ovat toista vuotta Latomeressä.
Sitten olemme vain Liisoja, Rauhoja ja Oskareita keskenämme.
Järjestimme myöskin syönti- ja juontipuolemme. Rauha ja minä ostamme kaikki ruokatarpeet ja maksamme ne puoliksi. Toisen viikon emännöi Rauha, toisen minä. Berglund on meillä ruokamiehenä, ja häneltä me kynimme viisisataa markkaa kuussa ruokarahaa. Minä olen jalomielisesti luovuttanut keittiöni ruokasaliksi. Tällä tavalla me kolme yksinäistä olemme muodostaneet perheen.