»Miten me saunan lämmittämisen järjestämme?» kysyin, sillä oli lauantai-ilta, ja rautatien pöly, jota en ollut edes järveen saanut heittää tässä järvettömässä kylässä, herätti mielessäni kovan saunankaipuun.
»Me olemme kylpeneet tavallisesti Hornin saunassa», virkkoi Rauha.
»Onko koulun sauna sitten niin kurjassa kunnossa, ettei siinä kuvallista löylyä saa? Luulin sitä ulkomuodosta päättäen aivan ensiluokkaiseksi laitokseksi, kun saunakamarin ikkunalla oikein palsamikin kukkii», ihmettelin.
Berglund hymähti.
»Rouva Iippo ei oikein pidä siitä, että samassa saunassa hänen kanssaan kylpee kaikenkarvaisia ihmisiä.»
»Onko hän hassu?» oli vilpitön kysymykseni.
»Katsos, hän on vanha ihminen ja tottunut parinkymmenen vuoden kuluessa pitämään taloa omanaan. Hänen on vaikeata ymmärtää, että me myöskin olemme täällä kuin kotonamme. Hänen mielestään me olemme loisia, joiden tulee olla ja elää niinkuin hän tahtoo», selitti Rauha rauhallisena.
»Ja te olette antaneet hänen olla siinä luulossa?» Ihmettelen, miten hyvänahkaisia ihmisiä vielä löytyy tämän ilman kannen alla.
»Olemme antaneet hänelle rauhansa. Opettajatar Särö, edeltäjäsi, sai rouvan vihat juuri saunan tähden. Hän kylpi muutaman kerran saunassa, ja rouva levitti hänestä kaikenlaisia juttuja kylälle. Sanoi saaneensa syyhyn neidistä. Mistä sen tietää etukäteen, minkä taudin hän meistä saisi saunan välityksellä», kertoili Berglund.
Uhmanhenkeni heräsi. Vai on täälläkin äitirouvan henkiheimolainen! Ei mitään heikkoutta! Olen tottunut selviytymään itsepäisistä ja kiukkuisista muijista.