»Tänä vuonna saunassa kylvetään. Minulla ei ole pienintäkään halua lähteä kylän saunoihin koluamaan, kun kerran talossa on sauna, johon meillä on käyttöoikeus. Rouva saa tottua siihen, että me myöskin olemme saunan osakkaita.»
»Kyllä minä kylven, mutta riitelemään en viitsi ruveta saunan takia muijan kanssa», sanoi Berglund. (Berglundin kaltaiset miehet eivät ikinä voisi saada sydäntäni lämpenemään.)
»Kuka hullu nyt muijien kanssa riitelemään! Sanasodassa he aina voittavat. Saattepa nähdä, miten sulassa sovussa lämmitän saunan. Älkääkä pelätkö! En ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Pienen ikäni olen kamppaillut omapäisten muijien kanssa. Minulla on kokemusta heistä.»
Pitemmittä puheitta hypähdin ylös ja juoksin Iipon keittiöön. Piika
Seliina pesi astioita.
»Tulin sanomaan, ettei Seliinan tarvitse lämmittää saunaa tänään. Me pidämme siitä huolen. Olemme tuumineen, että me lämmittäisimme saunan toisena lauantaina ja Seliina toisena. Eikö se teidänkin mielestänne ole sopiva järjestys?»
Tyttö katseli epäilevästi kamariin, jossa rouva parhaillaan paikkaili aviopuolisonsa alushousuja. Hän nosti silmälasit päälaelleen ja tulla huippi keittiön kynnykselle. Silmien välissä oli myrskynmerkki. Hän koetti vetää suutansa hymyyn, mutta se hymy oli niin hapan, että tyrehtyi omaan happamuuteensa.
»En muistanut sanoa neidille, että lauantai on ollut aina meidän saunapäivämme.»
»Aina meidän» lausuttiin vahvalla korostuksella.
Minunkin kasvoillani karehti hymy, eikä se suinkaan ollut keinotekoista hymyä; niin viaton se ei tosin ollut kuin päältä katsoen näytti.
»Se olisi ollutkin turha vaiva. Tiesin sen. Maallahan aina kylvetään lauantaisin. Eikä lauantai lauantaille tunnukaan, ellei saa oikein sydämensä halusta vastaa kuumassa löylyssä huiskuttaa. Tulin vain sanomaan, että me nuoret opettajat huolehdimme vuorollamme saunan lämmittämisestä. Ajattelin lämmittääkin jo tänään, sillä minulla ei ole muutakaan hommaa.»