Luokalla oli läksynä lukemisesta »Pääskyn lähtiessä». Kappaletta jauhettaessa puolin ja toisin kysäisi opettaja, mitä pääskynen syö.
»Se syö kärpääsiä.»
»Ja itikoita», lisäsi savolainen opettajatar.
Luokalta kuului suhaus ja heti senjälkeen nauruntyrskettä.
Opettaja kohautti hallitsevasti ja hillitsevästi kulmiaan.
»Mikä siellä niin kovasti huvittaa?»
»Kun opettaja sanoi, että pääskynen syö itikoota! Hihihi!» Ja koko luokka hihitti aivan valtoimenaan.
Savolainen opettajatar, jolla on (omasta mielestään) pitkälle ulottuva huumorintaju, ei todellakaan voinut nähdä mitään huvittavaa pääskysen itikansyönnissä. Lapset ovat lapsia! Naurakoothan kerrankin kyllältään!
Seuraavana päivänä valkeni opettajalle, mitä ne eteläpohjalaisten itikat oikein olivat.
Homin karja oli päässyt kauraviisikkojen kimppuun, ja emäntä hihkui rengilleen niin lujaa, että koulullekin kuului: