»Älä ryhdy ruustinnan moitteihin, sillä kaikki moitteet kantautuvat aina moitittavan korviin!»
»Kiitos neuvostasi! Muuten on hauska kuulla, että ruustinnakin on vain tavallinen ihminen eikä mikään sädekehällä varustettu pyhimys.»
Rovasti, pieni, pyöreä, harmaa, tuli aivan portaille meitä vastaan.
»Jahah, jahah! Tässä siis on meidän uusi opettaja-neitimme. Kuinka nimi taasen olikaan? Harju! Jahah, jahah!»
Herra rovasti Jahah nosti mustasankaiset lasit nenälleen ja tutki minut »kannelta mastonhuippuun». Tuollaisilla vanhoilla rovastisedillä on omat erikoiset vapautensa, jotka eivät aina satu olemaan syrjäisestä erittäin miellyttäviä. Tunsin olevani silli, jota ostaja pyrstöstä riiputtaa, haistaa ja maistaa.
Salissa tervehti meitä pitkä, pyöreä ja harmaa ruustinna Jahah. Vielä kerran nostettiin silliä pyrstöstä ja tutkittiin. Nyt todellakin tunsin, että taidan olla sittenkin »hiukan pilaantunut». Varsinkin (Luojani antama) kihara ja (oma leikkaama) lyhyt tukkani näytti vievän minut vuohien joukkoon ruustinnan silmissä, koska hän tuijotti tukkaani laskujeni mukaan minuutin.
Aluksi sain selostaa tunteeni Etelä-Pohjanmaan latoihin, aitoihin ja heinäseipäisiin nähden.
»Entä ihmiset?»
»Tunnen liian vähän vielä paikkakuntalaisia voidakseni lausua heistä arvosteluja, enkä ole päteväkään sellaiseen tehtävään. Koetan parhaillani tutustua murteeseen, etten tekisi puheessani pahoja kommelluksia.»
Kerroin yksitoikkoisen ajan kuluksi seuraavan tapauksen, joka pakotti minut tutkimaan paikkakunnan murretta vastaisen varalle: