Päästäksemme sovintoon rouvan kanssa siirsimme perjantain saunapäiväksemme. Mutta eipä ollut tämäkään rouvan mieleen. Hän piilotti löylypellin. Autoimme asian muuripadan pellillä. Viime perjantaina pisti rouvamme avaimen taskuunsa ja meni kylälle. Kokosin kaikki avaimet, ja eläköön! Ruokasäiliön avain oli se »seesam», joka takasi meille vapaan pääsyn saunaan.
Ties kuinka kauan tätä sissisotaa olisi jatkunutkaan, mutta vihdoin suuttui Berglund, suuttui ja häpesi kuin muinoin vanha Väinämöinen, ja meni johtokunnan esimiehen puheille. Soppi vieraili heti johtajassa. Nyt on rouva oikein ladattu täyteen kiukkua. Saa nähdä, missä muodossa se purkautuu.
En voi sille mitään, että tunnen itseni vaivaiseksi syntiseksi tämän saunatohinan vuoksi. Sellaista se on aina. Vaikka kuinka tietäisi tekevänsä oikein ja pitävänsä oikeuksistaan kiinni, niin sittenkin sisässä sipisee ääni: »Olisit antanut raukan olla rauhassa.»
Mahtaisi tämä maailma olla hyvä, jos jokainen (rouva Iippo myös) tekisi tuon sielussa sipisevän äänen mukaan! Mutta kuiva, perin kuiva!
Kuukauden olen ollut Latomeressä ja vasta eilen tein ensimmäisen vierailuni. Aloitin hengellisestä päästä, pappilasta. Tai paremmin sanoen, hengellinen pää aloitti ja kutsui minut luokseen. Arvaan hyvin, miksi tämä kutsu nyt vasta tuli. Tietenkin oli rouva Iippo antanut pitäjän »kermalle» selostuksen saunakahakasta ja »rettelöimisestä aluejakoa vastaan koulussa» ja piirtänyt samassa yhteydessä hiilellä mustan kuvan minunkaltaisestani lähimmäisestä. Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että »oli syytä sepissäkin, jos oli syytä sysissäkin».
Talonpoikaistaloissa olen kyllä käynyt Rauhan kanssa. Aluksi oli pakina kankeata. He oudoksuivat vierasta. Lopulta aina päädyttiin ystävälliseen yhteisymmärrykseen, kun he saivat kuulla, että olin talontytär enkä mikään »herraskaanen fröökynä», jolta näytin. Sillä taholla ymmärrettiin oikein saunajupakka. (Se onkin levinnyt jo ympäri pitäjää; eikö Tiitus pian siitä Helsingin Sanomissakin pakinoine.) Tietysti kansa ymmärtää kaikki tämänlaatuiset harrastukset ja antaa niille lämpimän kannatuksensa, sillä siitä ei ole lainkaan mukavaa, että kalliisti ostetuilla kunnan puilla lämmitetään saunaa erikseen joka henkeä varten, kun yhteinenkin löyly hyvin riittää.
Mutta haudatkaamme jo saunaskandaali ja virkistäytykäämme visiittimuistelolla!
Rauha ja minä pukeuduimme mustiin. Inhoan mustaa pukua, sillä se ei sovi minulle lainkaan. Ruustinna kuului kuitenkin viime vuonna loukkaantuneen edeltäjäni punaisesta puvusta, enkä minä taasen uskaltanut ruveta puvulla ärsyttämään säädyllistä ruustinnaa. Osakseni riittää mainiosti yksikin puhiseva rouva. Ratkoin tunnollisesti pois kaikki punaiset koristeet puvustani.
»Annan sinulle yhden neuvon, jos et loukkaannu», sanoi Rauha pappilan portilla.
»Anna kaksikin, jos sinulla niitä kerran on! Ei oppi ojaan kaada.»